Ystävänpäivän mietiskelyjä

Olen tässä viime aikoina pohdiskellut omaa elämääni,arkea, ystäviä ja monia asioita muutenkin. Olen miettinyt että kuinka yksinäistä tämä "fitness-elämä" oikein onkaan loppujen lopuksi. Olen aina mielestäni ollut sosiaalinen mutta en ole koskaan tarvinnut isoa joukkoa ihmisiä ympärilleni ja hyviä ystäviäkään ei ole kymmenittäin. Nuorena vietin yleensä kaiken vapaa-aikani tallilla ja siellä oli oma porukka missä pyörittiin. Silloin monet kaverini koulusta eivät harrastaneet hevosia tai ratsastusta. Vietin monia tunteja koulun jälkeen tallilla joten aikaa ei silloinkaan oikein muuhun jäänyt.  Hevosharrastuksesta meinasi tulla ammattini mutta se ajatus sitten lopahti monista eri syistä enkä ole sitä päätöstä katunut.

Parikymppisenä käytiin paljon viihteellä ja muutenkin oli enemmän aikaa kavereille ja en oikein silloin mitään harrastanutkaan paitsi satunnaisesti kävin heppailemassa.  Elämä oli aika railakasta ja täytyy kyllä sanoa että ei ole kauhea ikävä niitä aikoja.

Viimeisen vuoden aikana kun olen tämän projektin aloittanut niin se on syönyt todella paljon aikaa sosiaalisesta elämästä. Alkuaikoina (vuosi sitten) ajattelin no että ei se haittaa jos nyt pidän vähän taukoa treeneistä tai että jos sali jää väliin. Onneksi mulla on Marko joka tsemppasi salilla käymään ja treeneissä sekä oman kehityksen kautta sai vahvistusta että siellä salilla todellakin kannattaa käydä. Treenimäärän lisääntyessä tietysti ystävien näkeminen jäi vähemmälle. Treenit menivät aina kaiken edelle. "Ei se nyt haittaa jos et mee salille" tämän olen varmaan kuullut niin monta kertaa. No kyllä se haittasi jos ei mennyt.
Oma ajattelutapa on myös muuttunut. Baarissa ravaamiset ovat vähentyneet koko ajan ja nyt voin sanoa että ei edes tee enää oikein mieli baarissa notkua.

Miesrintamalla on myös hiljaista. Kaikenlaista on tullut nähtyä mutta viimeisen vuoden aikana olen saanut itselleni niin hyvän itsetunnon että en yritä olla kenellekkään miehelle mieliksi tai esittää jotain mitä en ole. On tämä elämäntapa aika itsekeskeistä kyllä. Mutta en valita koska en ole koskaan ollut näin tyytyväinen itseeni ja tiedän kyllä että tosiystävät ymmärtävät elämäntapaani ja pysyvät elämässäni vaikka aika minulta ei paljoa liikene.
Mutta olen myös tämän elämäntyylin kautta tutustunut moniin uusiin ihaniin ihmisiin ja olen siitä iloinen.

Meillä tuli myös Markon kanssa vuosipäivä täyteen tässä helmikuun alussa. Meillä olikin tänään ystävänpäivän kunniaksi yhteistreenit. Niin siis ei niin että Marko ohjeisti ja mä treenasin. Vaan treenattiin ihan kahestaan samoja sarjoja vuorotellen. Aatella, vuosi sitten Marko ohjeisti mua kädestä pitäen kun en osannut ja nyt me treenattiin yhdessä! Että voi ihminen olla tälläisestäkin pienestä asiasta iloinen.
"Mä katoin tossa et hitto sä näytät hyvältä.. Ai jaa, mulla on kyl niin pullukka olo.. Niin mutta silti sä näytät hyvältä". On mulla vaan niin paras tsemppari!

Treeneissä alkaa tuntumaan että alkaa tulla vähän uupumusta. Tai ehkä alkaa tää syöminen tökkiä.. Tai en tiedä.. Jotain muutosta tähän nyt kaipaisi. Treeni kyllä perjaatteessa kulkee hyvin mutta jotain muutosta silti. Sovittiinkin Markon kanssa että nyt aloitettaisiin dieetti ensi viikolla. Aloitellaanki ehkä dieettiä vähän eri tavalla kuin mitä oli aluksi tarkoitus ja mielestäni se kuulosti hyvältä!

En tiedä onko tää teksti vähän sekava mutta tälläisiä ajatuksia pyöri päässä näin ystävänpäivänä :)

Viikonlopuksi on kaikennäköistä ohjelmaa tiedossa. Treeniä, tehtävien tekoa, sukulointia ja ystäviä niin ja pitäisi hepsuakin käydä hoitelemassa.

Ihanaa ystävänpäivää kaikille, erityisesti mun ihanille ystäville <3