Kontrollin tarvetta

Olen tosiaan nyt toukokuun hölläillyt ruokien ja treenien suhteen. Aluksi ajattelin että näin teen jotta pystyn keskittymään loppuihin koulujuttuihin. No koulujutut on tehty ja velvoitteet suoritettu. Olen kyllä antanut itselle vähän luvan syödä rennommin yms. Treenaamassa olen kyllä käynyt normaalisti mutta erona vain se että olen treenannut niin kuin huvittaa. En ole siis kirjannut treenejä etukäteen ylös enkä merkkaile mitään treenin aikanakaan, ns. vähän tuuletellut päätä. On ollut kyllä todella virkistävää tehdä vähän tälläistä treeniä. Olen kyllä jatkanut treenisykliä treenaamalla aina tietyt lihasryhmät.

Olen huomannut tässä elämäntyyliä muuttaessa että olen sellainen ihminen joka kaipaa kontrollia sekä tietyn rungon mukaan toimimista. Toimin myös parhaiten niin että olen etukäteen suunnitellut esim päiväni kulun. Otan yleensä liika kierroksia jos päivän aikana tulee liikaa muuttuvia tekijöitä, niin töissä kun vapaallakin.  Monet aluksi kauhistelivat että miten jaksat noin laittaa aina kaiken ruuan valmiiksi, laskea ja punnita. Mun täytyy todeta että kun asiat tekee niin, niin on aika hiton helppo olla ja elää. Nyt tuntuu että on ihan sekasin kun ei niin tarkkaan ole ruokia merkannut tai treenejä suunnitellut. Okei, se oli tosi vapauttavaa ja "raikasta" olla hetken aikaa ns. löysin rantein. Mut nyt alkaa mulle kyllä riittää jo tää löysäily. Niin ja siis olen ehdottomasti sitä mieltä että välillä pitää hölläillä mutta rajansa kaikella. Mutta nyt huomaan sen että alan napsia ruokia sieltä täältä ja olo on sitten sen mukainen. Niin ja kyllähän mä jo tiedän että miten syödään ja mitä, mutta silti. Myöskin se nyt vähän sekoittaa tätä ruokailua kun en tiedä että menenkö nyt plussakaloreille vai mitä määrää alan syömään.

Mulla on myös ollut nyt paljon iltavuoroja ja tuntuu että aina kun on iltavuorossa niin on koko ajan nälkä. En tiedä mikä siinä on. Onneksi pääsen jo ensi viikolla Tampereelle ja saan uudet ohjelmat.

Niin ja siis tosiaan muut sanovat mun ruokailuista että "ethän sä nyt edes paljon ole ottanut, kyllä sä nyt voit vähän ottaa".  Niinhän se oikeasti on mutta kun on itse niin tarkka näistä ja jotenkin sitten soimaa itseään. Sitä ajattelee että tälläinen napsiminen on liikaa, tieto ruokien sisällöstä ja kaloreista lisää tuskaa. Nyt joku varmaan ajattelee että tälläinen ajattelu ei ole normaalia tai että mulla on jonku häiriö. Mutta sitten kun mä itse ajattelen että miksi mun pitää syödä esim. suklaata jos mulla tulee siitä fyysisesti ja henkisesti huono-olo? 

Nyt kun ei tarvitse enää miettiä kouluasioita niin voi harrastaa itsetutkiskelua. Ja mä olenkin siinä aika hyvä ja kyllä myöskin aika armoton itselleni. Ensi viikolla mulla on sitten koulutuksen viimeinen näyttö jonka jälkeen on arviointikeskustelu, sit olisin vihdoin valmis lähäri! Mulla on nyt viikon työputki menossa mikä päättyy torstaina, sitten olisikin kolme vapaata :) Täytyykin kehitellä treenien lisäksi jotain muutakin ohjelmaa ettei jää vain kotiin kökkimään. Huomenna taas treenataan Heidin kanssa ja nyt olis vuorossa sitten olkapäät, kivaa :) Ensi viikolla pääsen myös vihdoin Vesan käsittelyyn, alkaakin muija olee aika lukossa taas! Huomaa että vaikka kuinka yrittää olla ryhdikkäästi niin olkapäät vain kääntyvät eteenpäin. Olen kyllä nyt oikeasti yrittänyt jumppailla ja venytellä. Kyllä tämä on ehkä vähän avannut paikkoja.

Vapailla on myös tiedossa paljon heppailua, tulisi jo lämmin ja kesä!