Onko nyt oikeesti dieettiviikko 24?

Näinhän tässä kävi että tänne blogin ääreen kerkesin vasta nyt. Aletaan olla siis jännän äärellä, maanantaina starttasi mulla 24 dieettiviikko eli viimeinen ennen Jyväskylää. Loma töistä mulla alkoi eilen joten loppuviikon saakin sitten keskittyä vain prinsessatouhuihin ja ajatukset kohti lauantaita!

Jos tässä ensin palaisi viime viikkojen fiiliksiin. Ylläolevaan kuvaan viitaten on allekirjoittaneen unet olleet hyvin vähäisiä viime viikkoina. Kroppa ja mieli alkaa olla väsynyt joka ilmenee mulla näköjään unettomuutena. Vaikka kuinka iltaisin väsyttää niin ei vain meinaa unta riittää. Olenkin jo jonkin aikaa käyttänyt melko usein iltaisin melatoniineja sillä Harri on moneen kertaan painottanut unen tarvetta. Olen kyllä niiden avulla saanut nukahdettua melko hyvin mutta keskellä yötä heräily aiheutti pientä ahdistusta.  Pohdin tuossa juuri että viime viikolla kun olin 8 päivää putkeen töissä niin nukuin niistä öistä yhtenä täydet 6 tuntia. Toisaalta vaikka yöunet ovat olleet vähäisiä niin ihmeen hyvin sitä on jaksanut kuitenkin. 

Tankkauspäivän masu

Tosiaan kun viimeksi kirjoittelin niin aerobista tuli lisää jonkin verran ja sen on kyllä huomannut. Kävin syyskuun alussa myöskin jälleen näytillä Tampereella ja silloin tuli intervalleihin vielä muutoksia. Eli syyskuun ajan olen tässä tehnyt 5 aamulenkki, 2 iltalenkkiä sekä joka salitreenin jälkeen kivoja pikku vetoja... Jep todella kivoja :D Ohjeeksi tuli siis joka treenin jälkeen tehdä spinning pyörällä 15 min niin että 20sek veto ja 40sek palautus, siitä sitten vielä 10 minuutiksi crossarin selkään. No lopussa kiitos seisoo kun rasva tirisee!

Ruokaohjeet pysyi saman tänne viimeistelyviikolle asti. Sain vielä yhden tankkauksen edellisviikon perjantaille jolla sitten porskuteltiin tälle viikolle asti! Loppuakohden huomaa että kroppa on ollut kauan ilman hiilaria. Nälkä tulee todella nopeasti vaikka vatsa perjaatteessa täyttyykin ruokamäärästä. Tai ei nyt varsinaisesti nälkä, vaikea selittää jos ei ole itse kokenut...

No mites ne fiilikset noin niinkun muuten... No melko vaihtelevaa on ollut. Olen tässä viime päivinä miettinyt ja keskustellut muiden kanssa että miten tämä oma pää on oikein kestänyt tätä dieettiä?  Pitkin dieettiä olo on ollut mielessä melko vahva ja luottavainen. Tietysti mielialan vaihteluita on ollut ja luonteeltaan kun on ulospäinsuuntautunut niin se on näkynyt. Reilu viikko sitten kuitenkin koin vihdoin sen totaalisen romahduksen. Oli sunnuntaipäivä ja olin ollut aamun töissä josta suuntasin suoraan vanhempien luokse syömään. Ajomatkalla sinne omat ajatukset olivat todella väsyneet ja negatiiviset, mielessä pyöri vain että kunpa tää dieetti jo loppuis ja voi kun en pääsis enää mihinkään jatkoon Jyväskylästä. Toivoin siis todella että koko touhu olisi ohi, niin väsynyt olin silloin koko touhuun. 

Päästyäni perille multa kysyttiin että miten on nyt mennyt? Sitten ei voinut vaan enää pidätellä vaan piti todeta että "nyt on sellanen fiilis että en enää jaksa" ja itkuhan siinä tuli. Onneksi olin vanhempien luona ja sain tukea ja kannustusta mutta melkoisen down-fiilis oli sen päivän!

Sunnuntain masenteluiden jälkeen maanantai aamun kuntokuva

Vaikkakin olen luonteeltani ulospäinsuuntautunut ja avoin niin on joitain tunteita/asioita mitä käsittelen vain omassa päässä. Olen myös erittäin tiukka itselleni sekä usein on vaikea antaa löysää. Kokiessani noita luovuttamisen fiiliksiä koin myös että olisin jotenkin pettänyt itseni kun koin tuollaisia ajatuksia. Onneksi kuitenkin mulla on hyvä tukiverkosto ja onneksi tuli tuo purkaus lopulta että sain kannustusta joka sai omat ajatukset selkiytymään. Nyt tämän jälkeen kun joku on kysynyt että miten sulla menee nyt, niin olen sanonut ihan suoraan että nyt alkaa olemaan jo melko rankkaa.  Ei tarvitse näyttää että kaikki tämä olisi helppoa ja hienoa, tai että olisin jotenkin huonompi jos sanon että on rankkaa.

Kaikki tää kova työ alkaa näkyä!

Tästä aasinsiltana seuraavaan asiaan. Miten psyyke ja mieli kestää tätä dieettiä? Miten se pää pysyy kasassa dieetin jälkeen ? Näitä kahta kysymystä multa on kysytty eräänkin kerran. Äidin sanat kannustaa mua eteenpäin "Sä suoritat kilpaurheilijan dieettiä sekä käyt siinä samalla normaalisti vuorotöissä, se on jo aikamoinen saavutus". Niinpä! Siis oikeesti... Mä luotan mun päähän ja mieleen. Jokaisella on vaikeita ja hyviä hetkiä, kaiken a ja o on dieetillä se että sulla on hyvä tukiverkosto johon voi turvautua ja mistä saa kannustusta heikkona hetkenä! 

Siitä, että miten mieli reagoi ja toimii dieetin jälkeen, en tiedä vielä mitään omalla kohdallani. Tässäkin asiassa kuitenkin luotan omaan päähäni ja mieleen sekä siihen että mulla on se valmentaja sekä verkosto mikä auttaa dieetiltä palautumisesta. On mulle muutaman kerran sanottu "ettet nyt vaan saa mitään syömishäiriötä sitten ton dieetin jälkeen". 

Viime viikkoina mulla on tullut myös epävarmuuden tunteia omaa kuntoa kohtaan. Itsensä vertailu muihin kilpailijoihinhan on kaikista pahin virhe mutta uskon että moni kisaaja siihen sortuu. Myöskään en näe itseäni tällä hetkellä sellaisena miten muut minut näkevät. Tällä hetkellä painan 57,6kg, en edes muista millon viimeksi olen painanut näin vähän . Silti en koe olevani tämän kokoinen vaikka olenkin melko olematon. Toisaalta kiristynyt kunto on tuonut lihaksia enemmän näkyviin ja alan nähdä sen kaiken työn tuloksen mitä olen näinä vuosina tehnyt!

Eilisen aamun kunto! Ja puuroa!!

Viimeistelyviikko mun osalta alkoi tiistaina! Sain ohjeet jo viime viikolla joten kerkesi rauhassa vähän tutustua niihin sekä hankkia kaikkea tarpeellista. Viikonloppuna olin Tampereella tiimipäivillä sekä fitnesspäivillä. Harri katsoi kunnon siellä ja sain luvan tiistaina aloittaa tankkauksen ohjeen mukaan! Fitnesspäivillä myöskin poseerailtiin melko paljon sekä korkkasin kenraaliharjoituksessa mun kisabikinit! Voin kertoo että oli melko jännää keikistellä siinä isojen herrojen edessä... Siitä kun selvis niin Jyväskylässä esiintymisen pitäis olla melko helppoa! 

Kroppa on hyvin ottanut tankkausta vastaan. Lihakset imee kaiken kun pesusieni eikä ole pakissa tuntuntu minkäänlaista turvotusta vielä, toimii siis!

Melko hienot, sanoisinko!

Huh, tässä oli viime viikkojen fiiliksiä! Nyt tää likka keskittää kaiken lopun energian kisafiilistelyyn ja prinsessahommiin! Jyväskylässä sit loistetaan lavalla!